1. rokkizine.com:n arvostelu albumista puuttuva punainen lanka 12.05.06. (2 / 5)

2. desibeli.net:n arvostelu albumista puuttuva punainen lanka 17.04.06. (2 / 5)

3. noise.fi:n arvostelu albumista puuttuva punainen lanka 24.05.06. (3 / 5)



rokkizine.com:n arvostelu albumista puuttuva punainen lanka 12.05.06.
(tästä arvosteluun alkuperäisellä sivustolla)

Kumma on vuoden 2002 keväällä perustettu kolmihenkinen orkesteri Tuusulan Jokelasta. Kumma on julkaissut kolme omakustannelevyä ja kertoo hakevansa tällä hetkellä keikkailuun uutta puhtia tuoreella 30 biisin tuplalevyllä nimeltä Puuttuva punainen lanka.

Yhtye itse ilmoittaa tärkeimmiksi vaikuttajikseen Sur-rurin, Horse the Bandin ja jopa 8-bittisten konsoleiden pelimusiikin. Näistä ensin mainittu paistaa niin ilmiselvästi läpi, että lapualaisen punkpopkaahauksen fanit väistämättä joko ihastuvat tai vihastuvat. Niin samaan malliin on yhdistelty ajoittain nopeita, välillä myös kivasti nykiviä punk-rytmejä, melodioita ja tajunnanvirtamaisia lyriikoita. Laulaja Ville Porspakka kuulostaa ilmetyltä Vilulta, tosin ehkä hieman käheämpänä ja vieläkin nuotteja kiertävämpänä versiona. Muuntautumis- ja sovituskykyä yhtyeeltä löytyy ja siitä on todisteena muutama akustinen nuotiolaulu, vähän nu-metallia, pari balladia ja lähes psykedeeliset elektroniset ykkösraidat molemmalla levyllä. Olisi mielenkiintoista nähdä nämä elementit yhdistettynä levyn lisäksi myös biisien sisällä, kun ne nyt jäävät vähän irtonaisiksi osasiksi. Kaikesta tästä huolimatta materiaalia tuntuu vaivaavan itsensä toistaminen ? mikä sinänsä on ihan ymmärrettävää ottaen huomioon julkaisun pituuden, näännyttävät 135 minuuttia.

2 / 5

villen kommentit: aika hurjaa sur-rurin ja etenkin vilun herjaamista. tässä on nyt annettu ainakin kaksi tähteä liikaa. ihan huono orkesteri ja levy ja toinenkin levy.

keskustelu jatkuu...

--- --- --- --- --- --- --- --- --- --- ---

desibeli.net:n arvostelu albumista puuttuva punainen lanka 17.04.06.
(tästä arvosteluun alkuperäisellä sivustolla)

Vuonna 2002 Jokelassa perustettu kolmimiehinen Kumma liikkuu tällä massiivisella semi-omakustanteisella tuplalevyllään pienessä määrin kasibittielektron parissa. Pääasiassa soitossa kaikaa kuitenkin vahvasti Sur-rurin mieleen nostava vino punk. Etenkin Ville Porspakan huutoon yltävä äänenkäyttö nostaa mielikuvia Sur-rurin Ville Vuorenmaasta. Levyn soundit ovat melko haperot ja tuhnut, mikä tällaisessa kiivaassa rytkeessä ei oikeastaan ole mikään hirveä miinus. Ja nähtävästi jos yhdellä mikillä on äänitelty, niin mitä voi odottaa... Sur-ruriin verrattuna Kumman soitto on ehkä hiukan kiivaampaa ratsastusta, vaikka samalla lailla vinosti nojataan.

Vaikka levy jakautuu kolmeen näytökseen (joista kaksi ensimmäisellä levyllä), ei näytöksissä hirveästi vaihdella tyyliä tai tunnelmaa. Ensimmäisen yhdeksän biisin näytöksen ”jakeista” rauhallisemmin ja melodisemmin kaahaava Hidas, kiivas rytkytys Julmia jumalia ja akustisempi Nälkä kasvaa syödessä toimivat parhaiten. Tuo akustisempi fiilistely pukee myös edellisiä biisejä komppaavaa Porkkanaa, vaikka hommassa maistuukin hivenen jopa Apulanta. Onko tuo nyt sitten hyvä vai huono asia...

Toinen näytös jatkaa akustisella linjalla pienen hetken, mutta lähtee sitten Nopean tahtiin sähköisempään mätkeeseen. Kun biisimateriaalia kuuntelee, tulee miettineeksi että kolmikko saisi tästä kolmenkymmenen biisin kokonaisuudesta tiivistettyä melko helposti tuollaisen kymmenen biisin kokonaisuuden, jossa olisi edelleen yhtyeen vahvuudet mukana, mutta mahdolliselta turhautumiselta vältyttäisiin. Sen verran paljon samoissa jutuissa homma nimittäin pyörii ja samoja juttuja rullataan useammassa biisissä. Toinen kritisoitava seikka on sitten biisien ideat – Kumman luovuus ei oikein tahdo kukkia sen nopeasti läpikäydyn perusjutun ylle, eikä valtaosalla biiseistä ole edes Sur-rurin tasoista tarttuvuutta. Nälkä kasvaa syödessä –kappaleen kakkososan kaltaista ”rauhaa” – harmoniaa – on levyllä liian vähän.

Kolmosnäytöksen eli kakkoslevyn elektroninen avaus liikkuu vahvasti Aavikon maailmassa, mutta nyrjähtäneen punkin pariin siirrytään ripeästi. Sitten levy tuntuukin toistavan aika pitkälti edellisten näytösten kaavoja. Yksi uusi johde on hivenen metallisempi hardcore, jota ei lopulta kuulla paljoa. Eli vaikka aika kummaa on, niin ei kuitenkaan sen kummempaa.

2 / 5

villen kommentit: voi, voi. täällä sitä morkataan sur-rurin lisäksi jopa apulantaa vertaamalla kummaa kyseisiin yhtyeisiin. ei lahjoja ilkalle tänä vuonna. kaksi tähteä on aivan liian paljon näin surkeasta musiikista, jota edes medeian bully-team ei vaivaudu haukkumaan... ja se on paljon se.

"...jos yhdellä mikillä on äänitelty...", voi, voi, ilkka... myönnettäköön, että soundit ovat levyllä hyvinkin tuhnuiset (toki huonompiakin olen kuullut), mutta luulisi vähänkin musiikkimaailmaan perehtyneen erottavan, milloin on käytetty useampaa mikkiä esimerkiksi hieman rumpusoundeihin keskittymällä. ero on melko helposti huomattavissa esimerkiksi rumpujen stereokuvasta ja jopa niinkin vähän erotellusta äänenlaadusta, mihin tällä levyllä on ylletty. arvioijan sisälukutaito lienee olevan harjoituksen tarpeessa, sillä tuo yhden mikin repäisy on varmaankin tullut huolimattomasti luettua kumman kotisivuilta väärän levyn kommenteista. kuuntelemiseen tuskin on käytetty sen enempää aikaa... muuten levy olisi varmaankin saanut korkeintaan ansaitsemansa puoli tähteä.

tuplalevyn tekemiseen kommentoin sen verran, että kumma tuskin pyrkii pyytämällään neljällä eurolla lyömään rahoiksi tällä julkaisulla. todennäköisesti tästä syystä ei myöskään levyllä ole pyritty kompromisseihin saati mietitty, mikä olisi enemmistön mielestä se kaikista miellyttävin ratkaisu. kumma käsittääkseni aikoo levyttää jatkossakin kaiken materiaalinsa sensuroimatta, mikä johtaa melkoiseen kappaleiden paljouteen ja varsinkin kumman tapauksessa viisujen puuroutumisen samaksi harmaaksi massaksi. sen sijaan, että tällaisessa tilanteessa lähdettäisiin tekemään system of a downeja tai antti tuiskuja, on nauhoitettu materiaali pakattu yksiin kansiin ja myyty halvalla halukkaille. tämähän on fiksua jo pelkästään kansimateriaalien säästämisen kannalta. lienee kuuntelijan oma asia opetella ahmimaan musiikkia semmoisissa annoksissa, että pystyy sitä nautinnolla nielemään.

muusikoiden asenne tehdä musiikkia lähinnä itselleen ja samalla myydä sitä yleisölle on kaksiteräinen miekka. saa nähdä, miten tässä käy.

keskustelu jatkuu...

--- --- --- --- --- --- --- --- --- --- ---

noise.fi:n arvostelu albumista puuttuva punainen lanka 24.05.06.
(tästä arvosteluun alkuperäisellä sivustolla)

Tuusulasta ponnistava Kumma-trio veivaa nimensä kaltaista musiikkia. Kummallisia kappaleita vanhojen konsoleiden pelimusiikkien ja Sur-rurin innoittamana. Vinoutunutta punkkia, jonka toisessa ääripäässä ovat progressiiviset jazz-vivahteet ja toisesta löytyy melkein metallista rymistelyä. Kumma kuitenkin luovii rajattomuutensa kentällä ilman suuria ongelmia.

Kappaleiden lyriikat käsittelevät maailman epäkohtia, eivät kuitenkaan suorasti vaan jättävät kuulijalle käsittelyvaraa ja tilaa samaistumiselle. Laulumelodiat ja sovitukset kulkevat toisinaan niin samaa linjaa Sur-rurin kappaleiden kanssa, että joutuu muistuttamaan itseään kumpaa kuuntelee. Molempien yhtyeiden laulaja-Villeillä on häkellyttävän samankaltainen ääni. Kumman tuplalta löytyy kuitenkin myös suoraa huutoa ja puhdasta laulua kopiomelodioiden lisäksi.

Kahden ja puolen tunnin mittainen tupla-albumi on jaettu valkoiseen ja mustaan levyyn, ja vielä näiden sisällä yhteensä kolmeen näytökseen. Kokonaisuus pysyy haparoiden kasassa yhdellä kuuntelukerralla. Totaalista puutumista estävät muusta materiaalista poikkeavat instrumentaaliveisut sekä muutamat introt kappaleissa. Mielenkiintoista olisi ollut kuulla tältä yhtyeeltä enemmän hidastempoisia lauluja. Musta levy sisältää näitä enemmän, ja toimiikin itsenäisenä paremmin. Valkoista levyä hitaammissa viisuissa Kumman oma tyyli pääsee enemmän esille, eikä yhteys esikuvaan ole enää häiritsevä.

Kolmekymmentä kappaletta sisältävä tupla-albumi, Puuttuva punainen lanka, on perusteellinen perehdytys Kummaan. Yhtyeen syvimpään olemukseen on kuitenkin mahdotonta päästä kurkistamaan, sillä tältä orkesterilta voi odottaa ihan mitä vaan, ja vastassa on silti jotain odottamatonta. Esikuvarakkaus paistaa yhtyeen tuotannosta hieman liikaa läpi. Tältä orkesterilta toivoo enemmän itseluottamusta ja irtiottoa innoittajaan. Levyt jäävät kuitenkin soittimeen pyörimään seuraavaan tuotosta odotellessa.

”…Työläiset ja kuhnurit nousivat kapinaan, liity siis sinäkin…” (Kadonnut hukkunut)

3 / 5

villen kommentit: aika hurjaa sur-rurin ja etenkin vilun herjaamista. tässä on nyt annettu ainakin kolme tähteä liikaa. ihan huono orkesteri ja levy ja toinenkin levy. toki luulisi vertaukset sur-ruriin otettavan kumman leirissä aina kohteliaisuutena... en silti usko, että sur-rur ajattelee samoin. olihan tämä silti kokolailla parempi ja valaisevampi (vaikka ehkä liian mairitteleva) arvostelu kuin rokkizinellä. propsit siitä.

keskustelu jatkuu...


takaisin